TUULIVIIRI YLLÄ KATON

Tuuliviirinä tunteesta toiseen, tuumasta toimeen ja pian taas jo seuraavaan. On kiva aloittaa uutta, kaikki uusi on aina jännittävää ja kiehtovaa. Imuroiminen on jännittävää, kun on uusi imuri, ruoanlaittokin uudella respetillä, mikä tahansa jos siihen liittyy jotain uutta ja jännää.

Luovan prosessin keskellä luovuuden seuraaminen on haastava juttu. Täytyisi olla täysin vapaa ja irti, mutta kuitenkin koko ajan tietää mitä ollaan tekemässä. Musiikin harjoittelu, taitojen ja tekniikan treenaaminen ja toisaalta taas luominen ja taiteilijuus. Monta asiaa.

Kerron nyt tässä omasta päivästäni. Aamulla kello soi. Kirjoitan aamusivut ja olen reipas.

Paitsi että en ole niitä kirjoittanut vieläkään, koska oli jännempää aloittaa tämän blogipostauksen kirjoittaminen. Toisaalta, mihin tämä aamu on muka kadonnut, vaikka omasta mielestäni olen tehnyt jotakin ja silti en ole saanut mitään aikaiseksi. Sitten on kaksi laulua treenattavana, kun olen menossa studioon laulamaan demolaulut niihin. En ole treenannut. Kohta kello on jo kaksitoista ja päivä on puolessa. Tekemättömien töiden kuorma tämän päivän osalta kasvaa vuoren lailla ja tunnit päivästä loppuvat. Entä huomenna, ehtisinkö? No, huominen on suunniteltu myös täyteen ja keskiviikkoaamuna on se studio-aika.

Työn vieroksuminen tehokkuudella

Oletko koskaan huomannut tehneesi suursiivouksen tai siivonneesi auton jotenkin uskomattoman hankalalla tavalla tai paistaneesi karjalanpiirakoita ihan vaan pakkaseen vain vältelläksesi johonkin toiseen asiaan tarttumista? Sellaista se on. Kuinka hallita aikaa ja elämää noin ylipäätään? Olen itse huomannut sen monta kertaa ja huomaan sen nyt jälleen tänä aamuna. Tavoitteiden ja tekemisen on oltava matalan kynnyksen hommaa. Niiden on oltava riittävän helppoja ja niissä täytyy voida onnistua pienelläkin ponnistelulla. Jos olet saanut kehiteltyä itsellesi niin raskaan tavan viedä eteenpäin sun projektejasi (laulunkirjoittamista, säveltämistä tai tekniikkatreeniä), että suursiivous on houkutteleva vaihtoehto, kevennä sun tapoja! Ei maratonille treenata niin, että juostaan seitsemänä päivänä viikossa maraton. Kyllä sekin iso tavoite on pilkottu pienempiin tavoitteisiin.

Sekaisin kuin seinäkello

Työvaiheiden tunnistaminen on tärkeää. Miksi se laulutreeni tänä aamuna tökki niin paljon? Siksi, koska eri työvaiheet menevät helposti sekaisin. Kun avaat ääntä ja lämmittelet, ei ole väliä millainen ääni ulos suusta tulee, kun fokus on äänihuulten ja kropan lämmittelyssä. Sitten itse laulutreeniin. Heti, kun alan sitä laulamaan, alkaa jo ahdistaa, koska ei se kuulosta siltä kuin haluaisin. Miten se voisikaan kuulostaa? Nythän mä vasta kartoitan niitä eri vaihtoehtoja, joita mulla on biisin laulamiseen! Eli jälleen puurot ja vellit sekaisin. Sitten, kun se biisi on monella eri tavalla kokeiltu ja harjoiteltu, mä päätän, että miten mä sen haluan tehdä, millaisilla tulkinnallisilla asioilla mä sitä maustan ja vasta sitten harjoittelen sen version. Vasta sitten voisi olla se pieni hetki antaa oman analyysiautomaatin ottaa jotain kantaa. Mutta vasta sitten, kun on jotain, josta voi olla jotain mieltä. Äänitä ja kuuntele. Samalla tavalla kun kirjoitat ja teet musaa, sun on laitettava se kommentaattori, joka analysoi ja kertoo kuinka huono tai hyvä olet, syrjään. Koska se sammuttaa kaiken kipinän ja saa sut sekaisin. Riittämättömyyden tunne ottaa vallan ja lamaannut.

Tilaa flow-tila

Flow! Ai että, tämä ihana ja arvoituksellinen tila, joka ratkaisee kaikki ongelmat!

Kuinka sinne sitten päästään? Tekemällä, luulisin. Paras tapa löytää oma flow on tunnistaa, milloin se ei ainakaan tapahdu. Flow tarkoittaa siis lyhyesti sanottuna sellaista hieman jopa hurmokselle tuntuvaa tilaa, jossa ne asiat joita teet, ovat helppoja. Ehkä sitä voisi kuvata seuraavalla esimerkillä: Kun lähdet vaikka lenkille, aluksi tuntuu, ettei se kulje, eikä oikein jaksa. Sitten pikkuhiljaa, kun kroppa lämpenee, askel keventyy ja syntyy helppouden tunne. Ihan aina ei tietenkään niin käy, mutta aika usein. Kuinka sitten saada flow-tila päälle omissa askareissa? Itse ainakin lähtisin tutkimaan ensin ne syyt ja tavat, jotka sen torppaavat. Yksi niistä on se kommentaattori, joka on sitä mieltä, ettei tuosta nyt mitään tule. Ilon kautta, muista positiivinen ajattelu. ”Apua, tää on ihan kamalaa! ”Tsemppii ja silleen.” Totuuden siemen siinä kuitenkin piilee, mutta sun on itse kyettävä uskomaan siihen. Positiiviset ja kannustavat ajatukset, joita itsellesi suot, saavat sun luovuuden hymyilemään.

Aika ei riitä

Kuinka hallita aikaa? Aika ei tahdo riittää tänään kaikkeen, mitä aioin saada aikaiseksi, kuten aiemmin kerroin. Aikaa ei voi hallita, se nakuttaa koko ajan eteenpäin ja elämä kuluu. Mitä tehdä? Ainakin itse ajattelin antaa ajan juosta, enkä edes yritä hallita sitä, koska ei minulla siihen ole valtaa. Se mitä voin tehdä, on mitoittaa tehtävät ja aikataulut sellaisiksi, että suorittaminen vähenee ja kevenee. Esimerkiksi aivan tuota pikaa mä aloitan treenaamaan ne alussa mainitsemani laulut kuntoon, kun vielä on aikaa. Ensin lämmittelen viidestä kymmeneen minuuttia. Sitten laulan ensin yhden kappaleen pari kertaa, siihen menee ehkä 6-10 minuuttia. Tsekkaan laulun tekstin ja mietin siihen jonkunlaisen laulutulkinnan ja sitten treenaan sitä, tähän menee ehkä kaksikymmentä minuuttia. Sitten teen saman kahdelle muulle kappaleelle.

Eli reilussa tunnissa päivän työt on tehty. Se riittää ja se vie taatusti eteenpäin ja olen valmiimpi keskiviikkona studiossa, kuin jos vain panikoisin ja ahdistuisin, enkä tekisi mitään.

Ja mitä tuohon flow-tilaan tulee, kello on kaksikymmentä yli kaksitoista ja tää teksti vaan tulla tupsahti tähän. Liekö vielä kyseessä flow-tila, mutta kyllä luovuus vähintäänkin hymyili!

- Juha