IHMISTEN EDESSÄ

Ihmisten edessä oleminen on näyttelijä Meri Nenoselle tuttua. Mitä päässä pyörii juuri ennen esitystä? Eihän ammattilainen jännitä. Vai jännittääkö?

Ihmisten edessä

Odottelen keikkapaikan kellarissa. Soundcheck on tehty viime tingassa, yleisö alkaa saapua. Olen pukenut esiintymismekon ja meikannut, kohta pitäisi nousta lavalle. Soundcheckissä palleaa kiristi ja sormet tuntuivat pianon koskettimilla jähmeiltä. Istuudun kellarissa vanhan pianon ääreen. Rentoudun ja alan soittamaan. Tavoitan tutun biisin sellaisena kuin haluaisin sen muillekin esittää. Täällä se on helppoa, mutta miten voin löytää saman olotilan kohta alkavalla keikalla?

Ihmisten eteen meneminen on aina lataava tilanne. Uhkana on sosiaalinen hylkääminen ja mahdollisen epäonnistumisen tuottama häpeä. Jännitys ei katoa esiintymiskokemuksen karttuessa, sillä pelko ja innostus ovat saman lantin kääntöpuolet. Vasta kun esiintyminen lakkaa innostamasta, loppuu myös jännittäminen. Kun tehtävä ja puitteet ovat tutut, haaste on hallittavissa ja jännitys siedettävää. Mitä enemmän uutta ja ennenkokematonta tilanteessa on, sitä suuremman paineen kanssa saa painia.

Olen tänä keväänä aloittanut keikkailun oman bändin kanssa. Esitämme minun tekemiä biisejä. Laulan ja soitan pianoa, mutta parissa biisissä myös haitaria. Vaikka olen näytellyt, esiintynyt ja ollut musiikin kanssa tekemisissä koko ikäni, tilanne on nyt täysin uusi. Astun lavalle artistina, en näyttelijänä. On uskomattoman hienoa ja samalla jännittävää saada esittää omia biisejä bändin kanssa. Keikkajännityksen selättämisessä minua on auttanut palaaminen seuraavien perusasioiden äärelle:

Hengitä.

Hengitys rytmittää laulun fraasit. Sisäänhengitystä seuraa uloshengitys. Sisäänhengitys lataa, uloshengitys purkaa. Ennen uutta hengitystä on laskettava irti, rentoutettava lihakset, jotta ilma pääsee sisään. Jokainen hengitysten väli on tilaisuus laskeutua tähän hetkeen, päästää irti jännityksestä. Soitetun tai lauletun fraasin jälkeen koitan levätä näissä hetkissä tekemisen keskellä.

Esiintyessään ihminen paljastaa itsestään hyvin henkilökohtaisia asioita tulkintansa ja tunteidensa kautta. On haaste löytää julkisesti se hyvin yksityinen tila, josta oma tarina nousee. Hengittäminen on yksi tie oman itsen äärelle.

Näe, kuule ja tunne

Bändin kanssa olemme päättäneet aloittaa keikka menemällä rauhassa ennen H-hetkeä bäkkäriltä esiintymistilaan. Tsekkaamme soitinten ja mikkien paikat ja niiden vireen. Salissa näen kavereita, moikkaan heitä. Sitten jään hetkeksi istumaan lavan sivuun ja vain kuuntelemaan yleisöä, kun odotellaan viimeisiä tulijoita. Kiitän mielessäni heitä, että ovat tulleet paikalle ja toivon meille kaikille mukavaa iltaa.

Live-esiintymisessä kyse on yhteyden löytämisestä. Että löytäisin yhteyden itseni kautta toisiin, joiden kanssa tätä teen. Ja että saamme jakaa tämän keikan yleisön kanssa.

”Miksi mä oon tässä?”

Tiedän olevani erityisen jännittävässä paikassa, kun mieleni alkaa kysellä ennen esitystä: ”Miksi mä oon tässä?” Olo on sen verran vaikea ja haaste mittava, ettei olo ole enää turvallinen. Kysymys on erinomainen. Oman henkilökohtaisen päämäärän löytäminen ja sen eteen toimiminen antavat elämälle tarkoituksen. Jokin minut on kantanut tähän tilanteeseen. Sen muistaminen antaa laajemman näkökulman itse suoritukseen. Tämä ilta on vain pieni osa paljon isompaa matkaa, joka on minun koko elämäni kannalta merkityksellistä tehdä.

Ja kysymyksen voi kääntää myös ulospäin. Miksi tämä on tärkeää paikalle saapuneille ihmisille? Mitä voin jakaa, antaa eteenpäin? Kuka tarvitsisi lauluni juuri nyt? Kenelle voin omistaa tämän esiintymisen, ketä kiittää työlläni?

Nauti!

On suuri nautinto löytää musiikissa yhteys toisiin ihmisiin. Soittaa samassa rytmissä, laulaa äänissä, luoda sointuja ja säveliä. Anna ilon näkyä. Katso kaveria lavalla silmiin ja kuule hänen taitonsa ja lahjansa. Iloitse siitäkin. Etsi hyviä hetkiä, tavoittele iloa. Silloin hyvä olo voi hiipiä kehoosi.

Yleisökin on tullut nauttimaan tästä illasta, musiikista, kenties hyvän ystävän seurassa. He ovat puolellasi. Keskity siihen mitä teet ja luota että saat yleisön mukaan.

Kaikki ovat paikalla. On aika aloittaa. Kiipeän pianotuolille ja toivotan jengin tervetulleeksi. Aloitamme biisin. Hengitys hengitykseltä kutsun itseäni pysymään tässä, näiden ihmisten kanssa. Musiikki on ihmeellinen maailma, joka syntyy tässä hetkessä, kun ihmiset yhteistuumin asettuvat sitä luomaan. Kun olet osa tätä ihmettä, anna itsesi nauttia siitä.

Meri Nenonen